Kaivettu maa ei ole pian enää jätettä

Kaivettu maa ei ole pian enää jätettä

"Siellä on valtava potentiaali, jota ei ole vielä hyödynnetty." Tristan Tallafuss, Itävallan Building Materials Recycling Associationin (BRV) toimitusjohtaja, viittaa kaivettuihin maaperään – materiaaliin, jota tuotetaan lähes jokaisessa rakennusprojektissa ja jota on toistaiseksi pääasiassa käsitelty jätteenä. Liittovaltion jätehuoltosuunnitelman luvut osoittavat selvästi, kuinka paljon voitaisiin kerätä: Tämän mukaan Itävallassa syntyy vuosittain noin 70 miljoonaa tonnia jätettä. Tästä 41 miljoonaa tonnia – lähes 60 prosenttia – on louhittua maata. Tämä tarkoittaa, että kaivettu maaperä on Itävallan ylivoimaisesti suurin yksittäinen jätetuotanto. Tallafussin näkökulmasta sitä voitaisiin käyttää "suuressa mittakaavassa suoraan rakennustyömailla ilman, että mitään käsittelyä tarvitaan".

Pian jätettä ei enää ole

Subjunktiivin pitäisi nyt kadota. Ympäristöministeriö kehittää parhaillaan asetusta, joka määrittelee ns. "jätteet" louhittavalle maaperälle juridisesti turvallisesti ja käytännöllisesti. Nykyisen luonnoksen mukaan sertifioidun asiantuntijan pitäisi pystyä tutkimaan aineisto paikan päällä. Jos tietty laatu todistetaan, materiaali menettää jätteen luokittelunsa. Se saa tuotteen statuksen ja sitä voidaan käyttää ilman muita jätemääräyksiä.

Nykyinen Bauzeitungin lukijoiden kysely osoittaa, kuinka tärkeä ja käytännössä relevantti tämä aihe on. Vastaukset puhuvat puolestaan: 73 prosenttia pitää suunniteltua sääntelyä erittäin järkevänä, koska se tarjoaa suuret mahdollisuudet kierrätykseen ja kustannussäästöihin. Toiset 15 prosenttia näkevät etuja ainakin tietyissä olosuhteissa. He vain arvioivat kriittisesti – he odottavat lisää byrokratiaa ja riskejä.

Tähän asti kaivetun maan käsittelyyn rakennustyömaalla liittyi usein korkeita hävityskustannuksia, pitkiä kuljetusreittejä ja monimutkaista dokumentaatiota. Se, että tässä on valtava tehokkuuspotentiaali, käy ilmi myös kyselyyn osallistuneiden lausunnoista. Näin yksi osallistuja ilmaisee asian: "Se voi olla vain helpompaa, parempaa ja halvempaa."

Tämän arvion jakaa monet osallistujat – mutta eivät suinkaan kaikki. Mahdollisia säästömahdollisuuksia tarkasteltaessa mielipiteet eroavat: 23 prosenttia pitää sitä erittäin suurena ja 39 prosenttia kohtalaisena. Sen sijaan kahdeksan pitää sitä alhaisena ja 31 prosenttia ei odota säästöjä ollenkaan. Nämä vastaukset osoittavat, että toimiala on heterogeeninen - kaikilla yrityksillä ei ole säännöllisesti maanrakennustöitä tai logistisia vaihtoehtoja välivarastointiin.

Lähes kaikki vastaajat (yli 92 prosenttia) korostavat, että selkeät ja yksinkertaiset jätteenkäsittelykriteerit ovat välttämättömiä. Kyse on käytännöllisyydestä ja oikeusvarmuudesta – kukaan ei halua toimia harmaalla alueella tai olla monimutkaisten vaatimusten hidastamassa. Kukin 62 prosenttia vaatii myös oikeusvarmuutta välttääkseen seuraamuksia ja vähentääkseen dokumentointi- ja raportointivaatimuksia. 58 prosenttia arvostaa nopeita ja edullisia testausmenetelmiä, ja vähintään 39 prosenttia haluaisi tukea toteutukseen. Tämä osoittaa, että ala ei ole vain avoin suunnitellulle sääntelylle, vaan myös rakentava - mutta sillä ehdolla, että se on suunniteltu käytännölliseksi.

Useat vastaajat nostavat esiin konkreettisia toimintavaihtoehtoja: yhteistyö kaatopaikkojen ja jalostusyritysten kanssa, omat varastotilat sekä saastuneiden materiaalien selkeä erottaminen saastumattomista. Toinen näkökohta on tulossa yhä tärkeämmäksi – imago. Yhdessä kommentissa lukee: "Näemme kestävän kehityksen imagossa mahdollisuuden, koska asiakkaat kiinnittävät yhä enemmän huomiota ekologiseen rakentamiseen."