Maankulutuksen lasku jatkuu

Maankulutuksen lasku jatkuu

Uusi maankäyttö rakennustarkoituksiin on vähentynyt Itävallassa kahden viime vuoden aikana. Liittovaltion metrologian ja maanmittausviraston (BEV) ja liittovaltion ympäristöviraston tämänhetkisten tietojen mukaan uuden maankäyttö hidastui merkittävästi vuonna 2024 toista vuotta peräkkäin: erityisesti vuonna 2024 6,75 hehtaaria maata otettiin käyttöön päivittäin, mikä on 15,3 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Uuden vuosikäytön kokonaispinta-ala oli 24,7 neliökilometriä, kun se vuonna 2023 oli 29,2 neliökilometriä. Vuonna 2022 se oli 43,6 neliökilometriä. Tämä tarkoittaa, että vuotuinen maankäyttö on pudonnut lähes puoleen kahdessa vuodessa.
Yhteensä seitsemän prosenttia Itävallan kansallisesta pinta-alasta käytettiin puutarhojen, rakennusten, toimintojen, liikenteen, vapaa-ajan ja kaivosalueiden käyttöön vuonna 2024 (= maankäyttö). Tästä noin puolet tiivistettiin, eli päälle rakennettu, asfaltoitu tai betonoitu (= pintatiivistys). Sulkemisaste on tällä hetkellä 3,7 prosenttia maan pinta-alasta.
Uusien käyttö on vähentynyt tasaisesti 2000-luvun alusta lähtien. Vuosina 2000-2005 tarvittiin vuosittain keskimäärin 81 neliökilometriä, viimeisten neljän vuoden aikana ei edes puolta tästä määrästä (ks. taulukko Vuotuinen uusi maankäyttö km²).

Tilintarkastustuomioistuin kyseenalaistaa 2,5 hehtaarin päivärajan

Nykyinen hallitusohjelma asettaa maankäytön vähentämisen 2,5 hehtaariin vuorokaudessa, vaikka on huomioitava, ettei tämän tavoitteen saavuttamiselle ole määritelty sitovaa aikahorisonttia. Tästä huolimatta tämä eriyttämätön tavoite on liittovaltion rakennuskillan näkökulmasta vastoin liittohallituksen sitoutumista tasapainoiseen maapolitiikkaan, koska se niputtaa yhteen kaikki hankkeet - riippumatta sinetöinnin asteesta ja taloudellisista seurauksista. Itävallan kuntaliitto ja asiasta vastaavat osavaltioneuvostot arvostelevat edelleen tätä ylärajaa, jonka liittohallitus on "määräänyt" epäasianmukaisesti.
Myös tilintarkastustuomioistuin ilmaisi kritiikkiä tämän vuoden keväällä. Taustaa: Tilintarkastustuomioistuin tutki Itävallan aluesuunnittelukonferenssin (ÖROK) kulkua marraskuusta 2023 huhtikuuhun 2024. ÖROK on liittovaltion hallituksen, osavaltioiden, kaupunkien ja kuntien tukema instituutio koordinoimaan aluesuunnittelua ja aluekehitystä kansallisella tasolla. Hän vastaa muun muassa Itävallan maaperästrategian kehittämisestä, jonka kaikki liittovaltiot hyväksyivät vuoden 2024 alussa.
Tilintarkastustuomioistuin omisti tälle strategialle erillisen luvun tarkastuskertomuksessaan ja teki seuraavan johtopäätöksen 2,5 hehtaarin tavoitteesta: "Liittovaltion hallitus halusi vuonna 2002 vähentää "pysyvästi suljettujen alueiden" kasvua Itävallassa 2,5 hehtaariin päivässä vuoteen 2010 mennessä. Tavoitteena oli vähentää se enintään yhteen kymmenesosaan A5 hehtaaria vuorokaudesta. perusteltu perustelu tai metodologinen perustelu Strategia ei sisältää tämän tavoitearvon johdannaisia."(Lähde: "Itävallan aluesuunnittelukonferenssi – virasto- ja maastrategia", tilintarkastustuomioistuimen kertomus, huhtikuu 2025, sivu 72). Lisäksi jää epäselväksi, "viittaiko tavoitearvo maan lisäkäyttöön vai pinnan sulkemiseen".(Lähde: "Itävallan aluesuunnittelukonferenssi – virasto- ja maastrategia", tilintarkastustuomioistuimen kertomus, huhtikuu 2025, sivu 90)

Terminologisia selvennyksiä tarvitaan

Tilintarkastustuomioistuin huomauttaa myös kertomuksessaan, että tavoitteen määrittelyssä käytettyjä termejä (suljetut alueet, maankäyttö, maankäyttö) "ei määritelty selkeästi".(Lähde: "Itävallan aluesuunnittelukonferenssi – virasto- ja maastrategia", tilintarkastustuomioistuimen kertomus, huhtikuu 2025, sivu 12)
Federal Construction Guild jakaa tämän näkemyksen, koska termi "maankulutus" johtaa usein vääriin johtopäätöksiin. Esimerkiksi puistoalue tai kiinteistö, jossa on omakotitalo ja kukkaniitty, katsotaan virallisessa tilastossa 100 % "käytettynä", vaikka useimmiten vain pieni osa koko kiinteistöstä on tosiasiallisesti suljettu tai rakennettu. "Sinetöinti" tarkoittaa, että läpäisemätön kerros peittää maan. "Käytetty" tarkoittaa, että alue ei ole enää maa- tai metsätalouden käytettävissä.
Johtopäätös: Tilastojen mukaan käytetystä alueesta vain murto-osa on todella sinetöity. Tämä eriyttäminen olisi kuitenkin ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan käydä objektiivista keskustelua tasapainoisesta maaperänsuojelustrategiasta.

Faktat vs. tunteet

Yleisesti ottaen voidaan todeta, että julkinen keskustelu maankulutuksesta on viime vuosina muuttunut populistisemmaksi ja yhä vähemmän faktapohjaiseksi: usein tehdään emotionaalisesti erittäin latautuneita vertailuja ("betonoituja", jalkapallokentät jne.) tai kaupunkialueiden (!) aukioita käytetään edustavina esimerkkeinä oletetusta liiallisesta maankäytöstä. Vaikka tällaiset menetelmät ovat varmasti tehokkaita kohderyhmässään, ne ovat yleensä harhaanjohtavia: toisaalta (suurempi) prosenttiosuus maankäytöstä käytetään säännöllisesti ja esitetään sinetöitynä (kuten jo mainittiin, tiivistysaste Itävallassa on vain noin puolet maan kulutuksesta). Toisaalta (tietoisesti?) unohdetaan, että suojatonkin alue katsotaan edelleen käyttöalueeksi: Grazin kaupunginpuisto, Linzin Tonavan puisto, Wienin esikaupungin omakotitalon ympärillä oleva puutarha: tämä kaikki on virallisessa tilastossa käytettyä aluetta, mutta ne vaikuttavat silti positiivisesti tämän hetken haasteisiin (esim. maaperän lämpö, ​​maaperän poistuminen jne.). Tällä tavalla kaikki yritykset purkaa kaupunkialueita on järjettömiä.
Yleistämisen ja harhaanjohtamisen sijaan keskustelu kaipaa objektiivistamista ja eriyttämistä: toisin kuin useat ympäristöalan kansalaisjärjestöt väittävät, Itävalta ei ole paljon siteerattu Euroopan mestari maankäytön tai maan sulkemisen suhteen. Pikemminkin Itävalta on keskellä EU:ta. "Etukävijöitä" ovat Hollanti ja Belgia, joiden tiivistysaste on lähes neljä kertaa korkeampi. Saksa seuraa kolmantena tiivistetasolla, joka on noin kaksi kertaa korkeampi kuin Itävallassa.

"Alliance with Common Sense" -aloite tekee koulutustyötä

Keskustelun palauttamiseksi objektiiviselle tasolle on Itävallassa perustettu rakennusalan ammattilaisten liitto tekemään tärkeää koulutustyötä. Erityisesti esitetään eriyttämättömän ylärajan tilastollinen perusta ja mahdolliset negatiiviset seuraukset. Tällainen yläraja aiheuttaisi väestönkasvun yhteisöille ratkaisemattomia ongelmia ja hankaloittaisi asunnon saamista ihmisille: vuosina 2021-2024 rakentamiseen käytettiin keskimäärin 33,5 km² vuodessa. Kun pinta-ala on 2,5 hehtaaria päivässä, säästettäisiin 24,5 km² vuodessa. Siksi väistämättä herää kysymys, missä kasvavan väestön tulisi tulevaisuudessa asua.
Lisäksi merkittävät leikkaukset teollisuus- ja liikerakentamisessa, julkisissa tiloissa, kuten kouluissa ja päiväkodeissa, sekä infrastruktuurin rakentamisessa olisivat väistämättömiä. Muita seurauksia olisi maan hintojen nousu ja työpaikkojen menetys: jos 2,5 hehtaarin päiväkohtainen pinta-alarajoitus toteutettaisiin, noin 250 000 työpaikkaa olisi vaarassa pitkällä aikavälillä. Näistä noin 105 000 oli teollisuudessa, 72 000 rakennusteollisuudessa ja 73 000 muilla välillisesti vaikuttavilla talouden aloilla.(Lähde: "Maankulutus: Suunnitellun ylärajan vaikutukset työmarkkinoihin, asuntorakentamiseen ja infrastruktuurin laajentamiseen, Kreutzer Fischer Partner, tammikuu 2024)

Johtopäätös

Pinta-alakaton vakavaa kvantifiointia varten ei ole olemassa mekanismia, joka ottaisi huomioon erilaiset olosuhteet (esim. maahanmuutto ja maastamuutto) Itävallan kunnissa ja jonka avulla tavoitteita voidaan kehittää paikallistasolla. Joka tapauksessa mielivaltaisesti ja yksipuolisesti asetettu yläraja ei ole ratkaisu, sillä se vie kunnilta kaiken toimintamahdollisuuden ja jättää huomiotta edellä kuvatut kielteiset taloudelliset ja sosiaalis-poliittiset seuraukset.
Sen sijaan huolella harkittu maastrategia Itävallan kestävän kehityksen ja vastaavan suunnittelun turvaamiseksi olisi myönteinen lähestymistapa. Tähän on kuitenkin joka tapauksessa sisällyttävä kaikkien huomioon otettavien kriteerien kokonaisvaltainen tarkastelu. Lisäksi olisi korkea aika ankkuroida varsinainen pintasulku - maankäytön sijaan - keskeiseksi parametriksi asiaankuuluvissa tilastoissa ja julkisessa keskustelussa.